keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Vuorilla, vihdoin!



And still I dream he treads the lawn,
Walking ghostly in the dew,
Pierced by my glad singing through.
Yeats




2.7.2014 Ringsdalen

Mahdollisuuksien loppumaton horisontti.
Huipuilta meille aukesi taivaanranta ja avara näkymä, eikä mikään viljapelto tai kerrostalon seinä. Katselemme lumoutuneena teräviä vuoria.
Kello neljä iltapäivällä, teen ruokaa.
Terveisiä Norjasta.
Aurinko paistaa ja lumi peittää korkeimmat huiput.
Odotan merkkejä sateesta.






 



Vuoret vapauttavat vähitellen pelon otteesta, ja nostavat samalla luokse pääsemättömän näköiset huiput käden ulottuville. Valppaat kirkkaat silmät katselevat niitä välkehtien kuin kaksi mustaa timanttia. Jättiläisten maan karu taivaanviiva kohoaa suunnattoman rosoisena. Täällä ihminen ei näytä koppakuoriaista suuremmalta. Jäätikön valkoiset seinät hohtavat kauas yli vihreän laakson. Matalat sadepilvet leijuivat sen yllä liikkumattomina keskellä kivistä avaruutta.


Maria, kaipaan sinua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti