maanantai 11. marraskuuta 2019

Paljakan luonnonpuisto


Yksi hienoimmista eteläisen Suomen metsistä löytyy Puolangalta, Paljakan luonnonpuisto. Tämän etelämpää ei löydy näin isoa, yhtenäistä aarnialuetta. Pienempiä lämpäreitä löytyy kansallispuistoista, mutta täällä on ihan erämaan tunnelma. Täällä sijaitsee korkeiden vaarojen luona kirveenkoskematonta kuusikkoa, ja luonnonpuistoon pääsee ihan luvallisesti tutustumaan merkittyä polkua pitkin, joka kiertää kymmenisen kilometrin lenkin.




Saavuimme illan hämärtyessä luonnonpuiston reunalle, jossa sijaitsee Ilveskota. Yövyimme siellä kevyen vesisateen ropistessa kattohuopiin. Kodassa oli hyvät laverit nukkua ja puitakin oli runsaasti. Lähdimme aamulla kiertämään polkua luonnonpuiston alueella.





Alkumatkasta nousimme Holstinvaaran päälle. Ylämäkeä ja paljon kaatuneita puita. Matkanteko oli hidasta kierrellessä puita ja kiipeillessä niiden yli.
















Metsä on todella upean näköinen, kun siellä makaa monessa kerroksessa kaatuneita ja maatuneita puita. Taianomainen tunnelma hiljaisten sammalten kuusikossa.





Metsän yksityiskohtia riitti valtavasti. Kääpiä oli runsaasti. Taula-, arina- ja kantokääpiä. Kulkeminen oli jatkuvaa pysähtelyä ja metsän ihailua. Näin kaunista kuusimetsää en ole aikaisemmin nähnyt.











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti