sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Pirkan Taival maastopyörällä


Kesän alettua helteiden merkeissä päätin lähteä katsomaan pääsiskö Pirkan Taival -vaellusreittiä pitkin maastopyörällä Parakanosta Tampereelle. Matkaan lähdin Trek Stache 29+ "semiläski" maastopyörällä. Aikasempi kokemus tästä pyörästä oli vain talvipoluilta, joten nyt testattiin miten kesäpolut tuntui semiläskin alla. Matkan ensimmäinen etappi oli junalla Parkanon asemalle iltapäivästä, ja illaksi yöpuulle Seitsemisen kansallispuistoon.

Pirkan taival alkoi heti Parkanon asemalta. Juna-asemalta Seitsemiseen kulkeva polku on nimeltään Paroonin Taival. Se oli hyvin merkitty ja helppo seurata.

Varusteet olivat hyvin vähäiset ja kevyet. Ajovaatteiden lisäksi oli vain taukotakki, makuupussi + alusta ja retkikeitin ja pari muona pussia. Niin ja etulaukussa järkkärikamera yhdellä linssillä.


Polku oli juuri ja juuri näkyvissä. Tämä Parkanon asemalta Seitsemiseen kulkeva polku oli selvästi koko reissun huonokuntoisin. Pehmeää ja melkein upottavaa. Kolmi tuumainen rengas pysyi kuitenkin hienosti "pinnalla". Katajat ja varvut piiskasi sääriä.



Hakkuuaukeita ei osunut Paroonin Taipaleella kuin yksi isompi reitille. Polku oli näkyvissä.



Reissun ainoat maantiekilometri tuli vähän ennen Seitsemiseen kääntymistä. Kurun tietä piti ajaa itäänpäin, kunnes tie Pitkäjärven suuntaan tuli vastaan.

Seitsemisen kansallispuistossa ajaminen tapahtui pääasiassa hiekkatietä pitkin.
 
Liesijärvelle oli sallittu ajaa pyörällä, joten päätin valita Liesijärven laavun nukkumapaikaksi.

Etulaukussa oli järjestelmäkamera, ja laukussa sisällä Ortliebin oma kamerasuoja -sisusta. Sen ansiosta kamera pysyy täysin paikallaan, eikä pompi mihinkään edes maastoajossa. Etulaukku on kiinni pidennetyllä kiinnikkeellä. Tämän ansiosta pystyn kiinnittämään kuivapussin laukun ja tangon väliin.

Ajoitus osui nappiin. Ilta alkoi hämärtyä ja laavulle oli enää muutama satametriä.
 

Matkaa kertyi 40 km Parkanon asemalta Liesijärven laavulle.



Aamulla alkoi matka Tampereelle.


Seitsemisestä poistuin Hirviharjun kautta,  ja siitä eteenpäin seurailin Pirkan Taival/ura kylttejä. Polut oli erittäin mukavia ajaa, ei kovin teknistä, mutta eteläosassa Seitsemistä ja siitä vielä eteenpäinkin kohti Viljakkalaa, polut oli hieman umpeenkasvanut kuusen taimista. Kuusen neulaset pieksi sääret verille hyvin nopeasti. Onneksi tätä ei jatkunut kuitenkaan kovin pitkään.



Siirryin ajamaan vähäksi aikaa hiekkatielle, kun oli niin komea keli. Metsässä sai kulkea varjossa koko ajan. Jätin väliin pari suopätkää Pirkan Taipaleesta.




Ehdottomasti tämä on seikkailupyörä!

Äkönmaan laavusta oli jäljellä vain tuhkat.


Pirkan Taival lähellä Ylöjärveä. Ura kulkee kolmostien reunaa. Tämä oli surkea pätkä. Upotti, mutta just ja just pääsi eteenpäin.

Siirryin kolmostien eteläpuolelle. Siellä mahtavat hiekkasoramaastot.

Loppuosa reitistä olikin eritäin tuttua baanaa Lamminpään kautta Tampereen keskustaan. 105 kilometriä kertyi toisena päivänä mittariin tiukkaa maastoajoa.

Viikonloppu takana, aamujunalla takaisin kotio.

Yhteenvetona pyörästä sanoisin, että rengaskoko oli todella hyvä tämänkaltaiselle ajelulle. Poluilla pystyi veteleen suoraan ilman kiertelyitä ja hypyttämisiä. Rengas kantoi soiden ja mutakohtien yli. Alla oli siis 29 tuumainen, kolme tuumaa leveät renkaat. Hiekka-autotiet olivat silkinpehmeä ajettavaa, ja rengas rullasi lähes kuin cyclocrossi lenkillä. Painoa olisi voinut olla enemmänkin mukana. Mukana ollutta kuormaa ei oikein edes huomannut. Mutta näin kevyellä lisäpainolla ajettavuus on parhaimmillaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti