Pyöräretki: Vipiteno - Verona

Tein vaimoni ja alle kaksi vuotiaan poikani kanssa ensimmäisen yhteisen pidemmän pyöräretken toukokuun loppupuolella. Saavuimme autolla Suomesta Vipitenoon, jonne jätimme auton, ja ajoimme sieltä pyörillä etelään, aina Veronaan asti. Pyörämatka kesti viikon, ja matkavauhti oli siis hyvin rauhallinen. Sää oli pilvinen ja tihkusateinen, mutta kesäisen kuuma.

Suunnittelin pyöräretkeä semmoiselle alueella ja reitille, jossa voisi ajaa pyöräteitä pitkin suurimman osan matkasta. Tämä Pohjois-Italian alue vaikutti reitiltä ja maisemilta erittäin hienolta, joten päätimme lähteä tänne. Lapsen pyöräkärryn kanssa liikkuessa on jotenkin rauhoittavampaa ajella pyöräteitä pitkin omassa rauhassa, kuin jännittää kovaa, läheltä ohiajavia autoja maantienlaidassa. Tosin tämä mielikuva toteutuu lähinnä vain Suomessa.
 

Matkan alkuvaiheilla laivalla menossa Tukholmaan.

Auto jätettiin hotellin autotalliin Vipitenossa.

  

Auto jätettiin hotellin parkkihalliin säilöön, ja lähdimme seuramaan pyörätietä kohti Veronaa. Reitin profiili on alamäkivoittoinen. Kahtena ekana päivänä alamäkeä oli selvästi havaittavissa, mutta sen jälkeen reitti vaikutti lähes tasaiselta. Koko matkan kuljimme pyörätietä pitkin, pois lukien Gardajärven itäpuolta ajettua 40km pätkää maantietä. Pyörätiet olivat erinomaisessa kunnossa. Todella tasainen päällyste, ja opasteet olivat parhaat mahdolliset. Ilmeisesti pyörämatkailu on todella tärkeä tälle aluelle, sen verran hyvin oli kaikki hoidettu. Jokaisessa hotellissa missä yövyimme, löytyi autotalli, tai vastaa, mihin pyörät saatiin laitettua yöksi.

Juomatauko.

Vipitenosta lähtien seurattiin Adige -jokilaakson pyörätietä (Adige Cycle Path). Eli seurailtiin Adigejokea koko matka Veronaan asti. Pyörätiehen liittyy Bolzanosta lähtien historiallinen Via Claudia Augusta -pyhiinvaellus/kauppareitti, joka on myös merkitty pyöräreitti Alppien yli Saksasta Veneziaan.

Taukopaikka. Katos ja tulentekopaikka.

Reitillä on yllättävän vähän leirintäalueita, jos vertaa muihin Euroopan suosittuihin pyöräreittien tarjontaan.

Teltassa asuminen ensimmäistä kertaa oli hauska kokemus. Nukkumaanmeno kesti paljon normaalia kauemmin.

Laukut ja pyörä painoivat yhteensä noin 45 kiloa ja lastenkärry noin 25 kiloa matkustajan ja muutaman kapsäkin kanssa. Eli noin 70 kiloa tuli hinattua mukanaan.

Toukokuun loppu Pohjois-Italiassa tarkoitti täysin kesäistä säätä. Kaikki kasvit olivat vihreänä ja lämpötila koko ajan yli 20 astetta.

 

Reitti kulki välillä vanhaa rautatienpohjaa.

Välipalalla sillan alla.

Sunnuntai oli vilkkainta aikaa pyörätiellä.

Trentossa näkyi onneksi hotellissa Sveitsin tv-kanavat, joista näkyi jääkiekon MM-kisojen finaalipeli suorana.

Päivämatka tämmöisellä karavaanilla oli 40-60 km. Aamulla heräämisen jälkeen meni pari tuntia, että pääsi liikkeelle ja iltapäivällä oli lopetettava pyöräily kolmen-neljän maissa, että poika pääsi riehumaan ennen nukkumista.

Kuten kuvistakin näkee, pyöräteiden päällysteet olivat todella hyvät. Ennen kaikkea ne olivat tasaiset. Painavan kuorman ja lastenkärryn kanssa edetessä arvostaa pöytäpinnan vertaista tasaista tietä.

Lähdössä hotellin parkkihallista aamulla liikkeelle. Ensin sään tarkistus kännykästä.

Viinitarhoja, sateisia vuoria ja hiljainen, mutkitteleva pyörätie.

Kovimman sateen aikana istuttiin torikahvilassa sadetta pitämässä, ja maisteltiin uusia makuja.

Pyöräteillä piti välillä väistellä isoja kotiloita.

Saapuminen Gardajärvelle pohjoisesta.

Gardajärven pohjoispäässä oli leikkipuisto melko upealla maisemalla.

Kuvaustauko.

Gardajärven itäpuolen maantiellä oli melko vähän liikennettä Malcesineen asti. Siitä eteläänpäin oli ruuhkaisempaa, mutta autot antoi hyvin tilaa.

Monen kylän kohdalla kulki jonkinnäköinen betonilaattainen kevyenliikenteenväylä ihan Gardajärven rannassa, jota pitkin pystyi omassa rauhassa pyöräilemään. Mutta kuulin paikallisilta pyöräilijöiltä, että sesonkiaikana näillä rantateillä on niin paljon turisteja kävelemässä, että on helpompi ajaa pyörällä autotiellä.

Seesteinen tunnelma vallitsi toukokuun lopulla Gardajärvellä. Ainoastaan horisontissa väijyvät ukkospilvet terävöittivät uneliasta tunnelmaa.

Gardan kaupungissa sorsia ihmettelemässä.

Palasimme Adige -jokireitille Gardajärveltä ja ajoimme sitä pitkin Veronaan keskustaan asti. Gardajärvellä Malcasine ja Garda -kaupungit vaikuttivat turistien täyttämiltä paikoilta.

Matkalla kohti Veronaa.

Melko vähän turisteja oli toukokuun lopulla.

Veronan keskustassa.

Minkälaista oli tehdä pyöräretki pienen lapsen, alle kaksi vuotiaan, kanssa? No sehän oli yllättävän helppoa. Poika sopeutui samantien pyörävaunussa matkustamiseen. Heti matkan toisena päivänä se juoksi aamulla innoissaan vaunuun istumaan. Iltapäivällä lopetimme pyöräilyn kolmen-neljän maissa, jotta saatiin energia purettua ennen nukkumaan menoa. Päivällä tehtiin yksi tai kaksi pidempää taukoa, jossa päästiin leikkimään. Poika nukkui parit päiväunet, ja silloin kun huomattiin hänen nukkuvan, niin jatkoimme matkaa eteenpäin parhaimman mukaan. Teltta majoittuminen oli jännittävää, ja sitä oltaisi tehty enemmänkin, mutta alueella oli tosi vähän leirintäalueita.  Toukokuussa edullisia hotelleja löytyi ilman etukäteen varaamista helposti. Päivämatkat oli 40 kilometristä 60 kilometriin. Mukavan leppoista matkantekoa.

Veronan juna-asemalla odottelemassa pohjoiseen lähtevää junaa.

Parin tunnin junamatkan aikana oli hyvä keskittyä edellisten päivien kuviin.

Pienillä juna-asemilla ei ole hissejä, ja juna tietysti pysähtyy raide numero kaksi tai kolme, josta joutuu könyämään alikulun kautta pois.

Matkalla Saksaan ja sieltä Tsekkeihin. Pyöräreissu takana ja Baltian kautta paluu Suomeen edessä.