maanantai 22. lokakuuta 2012
torstai 18. lokakuuta 2012
keskiviikko 17. lokakuuta 2012
Oulangan kansallispuisto osa2
Edellinen reissu näihin maisemiin oli kalastuspainotteinen. Tällä kertaa samoilin yksinäni pitkin joenvarsia siellä sun täällä syyskuun viimeisellä viikolla. Lähinnä räpsin kuvia, poimin mustikoita ja tuijottelin jokien virtaavia vesiä. Sellasta hommaa, että sai taas perspektiivit kohdilleen elämässä. Alkuviikko oli parasta antia kelien huonontuessa viikonloppua kohti. Pakkasta oli parina yönä ja loppuviikosta luntakin satoi. Päiväpoluilla näkyi muutamia ihmisiä, mutta Karhukierroksen polulla oli hiljaista. Susilaumaa ja revontulia pääsin ihmettelmään, ja kuukkeleitakin riitti joka nuotiopaikkalle. Revontulet näyttäytyi vain tasaisena vihreänä mattona jokseenkin himmeänä puolen yön jälkeen, mutta kuitenkin ne oli selvästi havaittavissa pilvisinäkin öinä.
maanantai 15. lokakuuta 2012
Lenkillä
Antibiootit syöty ja töistäkin pääsee välillä vapaalle. No, mutta ompas taas komeilla väreillä kasattu pyörä. Melko sekavaa. Pääasia, että pyörä liikkuu taas pitkin teitä ja uusia käppyröitä lenkeistä tallentuu kammista.
perjantai 12. lokakuuta 2012
Cyclocross meininkiä
Talvikaudenpyörään hieman päivitystä. Ohjaamo uusiksi sattuneesta syystä, uudet kammet ihan vaan huvin vuoksi ja tuubikiekot mukavuuden takia. Nyt vaan odotellaan, että olis vielä terve ja pääsisi ajeleen Keski-Savon teitä. Kelit ulkosalla ovat ainakin muistuttanut cyclocross-kelejä viime viikot.
keskiviikko 10. lokakuuta 2012
Kapteenin Blokikirja, päivänmäärä 4.10.2012
Elämä kulkee läpi vaihtelevien tilanteiden. Tyynenä ja harkitsevana miehenä ajaudun yllättävän moneen tilanteeseen. Tuo sama mielenlaatu toi minut nytkin Varkauden etäisiltä sivukaduilta paikkaan, jonka maisemat minä tunnen hyvin. Siinä paikassa seistessä tajusin harrastavani paljon pidemmälle menevää loistokkuutta kuin muut ihmiset seudullani. Seisoin Lehtoniemen syrjäisessä satamassa. Se on tyyni lahdenpohjukka, joka on useimpina vuoden päivinä raskaiden, liikkumattomien, läpikuultavien pilvien peittämä. Joinakin harvoina kirkkaina aamuina sinne lankeaa uusi varjo. Aurinko nousee korkealta Varkausmäen ylvään, kumpumaisen huipun takaa, ja korkeat radiomastot tummineen lähettimineen kohoaa selvästi taivasta vasten piirtyen heti rannasta alkavan, korkealle ulottuvan metsäisen jalustansa varassa.
On asioita, joita ei ehkä kannataisi kokeilla. Joillakin asioilla – melko monella loppujen lopuksi – on tapana lähteä lapasesta. Tämä on yksi niistä asioista. Taisi lähteä lapasesta, jo pelkässä suunnitteluvaiheessa. Mutta tuskin tulen katumaan tätä myöhemmällä iällä. Spartalainen mielenlaatu ja kyltymätön valloituksenhalu kääntävät katseeni ja haluni kohti tutkimattomia maisemia. Vain tarttuessa toimeen voi tuntea olevansa Kohtalon herra. Ilmeisesti minun toiminnalle tämä oli ainoa mahdollinen kohde. Mistä minä kirjoitan? No tietenkin merestä, halusta ja intohimosta kokea jotain, jonka tarkoitus on vielä utuinen ja epätäydellinen.
Meren ja miehen yhdistää laiva, ja sen minä olin tullut laskemaan vesille. Sää suosi tapahtumaa. Tänä aamuna aurinko oli noussut Lehtoniemen sataman taivaalle. Laskin laivan vesille ja nimeksi tuli Kelluva Karhu. Siellä se kellui leppoisana kuin kupla heijastaen muotonsa sileän meren pinnasta. Koeajona suoritin matkan ympäri suojaisen lahden. Laivaan hypättyäni tajusin katsovani kohti kaukana väreilevään taivaanrantaan, kohti unelmia ja pelkoa. Ehkä elämä on vain sellaista, unelmia ja pelkoa. Se oli syvällisen järkevää, lähes äänetöntä asennetta materiaalista maailmaa kohti. Eikä mikään olisi voinut tuntua iloisemmalta ja rauhallisemmalta, kuin lipuminen vedenpinnan päällä.
Kapteeni Kala
On asioita, joita ei ehkä kannataisi kokeilla. Joillakin asioilla – melko monella loppujen lopuksi – on tapana lähteä lapasesta. Tämä on yksi niistä asioista. Taisi lähteä lapasesta, jo pelkässä suunnitteluvaiheessa. Mutta tuskin tulen katumaan tätä myöhemmällä iällä. Spartalainen mielenlaatu ja kyltymätön valloituksenhalu kääntävät katseeni ja haluni kohti tutkimattomia maisemia. Vain tarttuessa toimeen voi tuntea olevansa Kohtalon herra. Ilmeisesti minun toiminnalle tämä oli ainoa mahdollinen kohde. Mistä minä kirjoitan? No tietenkin merestä, halusta ja intohimosta kokea jotain, jonka tarkoitus on vielä utuinen ja epätäydellinen.
Meren ja miehen yhdistää laiva, ja sen minä olin tullut laskemaan vesille. Sää suosi tapahtumaa. Tänä aamuna aurinko oli noussut Lehtoniemen sataman taivaalle. Laskin laivan vesille ja nimeksi tuli Kelluva Karhu. Siellä se kellui leppoisana kuin kupla heijastaen muotonsa sileän meren pinnasta. Koeajona suoritin matkan ympäri suojaisen lahden. Laivaan hypättyäni tajusin katsovani kohti kaukana väreilevään taivaanrantaan, kohti unelmia ja pelkoa. Ehkä elämä on vain sellaista, unelmia ja pelkoa. Se oli syvällisen järkevää, lähes äänetöntä asennetta materiaalista maailmaa kohti. Eikä mikään olisi voinut tuntua iloisemmalta ja rauhallisemmalta, kuin lipuminen vedenpinnan päällä.
Kapteeni Kala
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)