On asioita, joita ei ehkä kannataisi kokeilla. Joillakin asioilla – melko monella loppujen lopuksi – on tapana lähteä lapasesta. Tämä on yksi niistä asioista. Taisi lähteä lapasesta, jo pelkässä suunnitteluvaiheessa. Mutta tuskin tulen katumaan tätä myöhemmällä iällä. Spartalainen mielenlaatu ja kyltymätön valloituksenhalu kääntävät katseeni ja haluni kohti tutkimattomia maisemia. Vain tarttuessa toimeen voi tuntea olevansa Kohtalon herra. Ilmeisesti minun toiminnalle tämä oli ainoa mahdollinen kohde. Mistä minä kirjoitan? No tietenkin merestä, halusta ja intohimosta kokea jotain, jonka tarkoitus on vielä utuinen ja epätäydellinen.
Meren ja miehen yhdistää laiva, ja sen minä olin tullut laskemaan vesille. Sää suosi tapahtumaa. Tänä aamuna aurinko oli noussut Lehtoniemen sataman taivaalle. Laskin laivan vesille ja nimeksi tuli Kelluva Karhu. Siellä se kellui leppoisana kuin kupla heijastaen muotonsa sileän meren pinnasta. Koeajona suoritin matkan ympäri suojaisen lahden. Laivaan hypättyäni tajusin katsovani kohti kaukana väreilevään taivaanrantaan, kohti unelmia ja pelkoa. Ehkä elämä on vain sellaista, unelmia ja pelkoa. Se oli syvällisen järkevää, lähes äänetöntä asennetta materiaalista maailmaa kohti. Eikä mikään olisi voinut tuntua iloisemmalta ja rauhallisemmalta, kuin lipuminen vedenpinnan päällä.
Kapteeni Kala
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti