Taas oli aika avata ikkunoita ja katsella maisemia, kun levottomuus sisälläni kävi suunnattoman suureksi. Maaliskuun alkupuolella oli aika lähteä hiihtelemään pakkaseen, hiljaisuuteen ja pimeyteen. Jokien halkomien kumpuilevien metsäisten maisemien ruhtinaskunta, Kuusamo, valikoitui ensimmäistä kertaa talvisen matkan kohteeksi. Visuaalisesti maisemia luonnosteleva tutkimusmatka kohdistui tarkemmin sanottuna Kitkajoen reunamille. Rohkein liikkein luotettavalla Opel Corsalla suoraan asian ytimeen ja sukset jalkaan. Vaikka revontulia ei näkynyt, ja syvä hanki teki liikkumisesta erittäin hidasta, silti vaikutelma oli väkevä.
Hankien kimaltelevia sävymuutoksia, tähtien pimeydessä pakkasen jäädyttämät sormet ja nenä ja alitajuisen mielen syviävirtoja. Nämä on niitä suurenmoisia ajatuksia, joita laiskotellessa kotona miettii, mitä maailmassa voisi tehdä. Välillä tuntuu, että nyt mitataan elämän merkitystä. Jokainen nukuttu yö täällä, muuttaa hitusen ihmisen sisintä.
Valokuvausongelmia: Monen päivän oleskelu -30 pakkasasteen keleissä jäädyttää välineet totisesti. Vaikka akkuja pitää taskussa ja yrittää lämmitellä kaikin keinoin, niin eihän niillä sitten yöllä onnistunut saamaan kuin noin 30 minuutin suljin-auki-valotuksia, ennen kuin akku hyytyi ja virrat katkesi kamerasta. Pitää kokeilla ensi kerralla akkuperää kameraan, jolloin voisi käyttää kahta akkua kerralla, ja voisi myös miettiä vaikkapa kemiallisten lämmikkeiden käyttöä kamerarungossa akun ympärillä.