keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Njupeskär, Fulufjället National Park

Syövyttävä eroosio

Ruotsin korkein putous. Se kuulostaa mielenkiintoiselta. "Alkuperäisen" ruotsalaisuuden sydänmaan, Taalainmaan perukoilla sijaitseva 93 metriä korkea putous. Njupeskär.


Autolla Sundsvallista länteen ja hieman lounaaseen. Tiet hiljenee ja illan lähestyessä ne alkavat tuntua autioilta. Tiet myös kapenevat ja maasto muistuttaa jollain tavalla Suomen Lappia. Metsää on paljon, mutta aluskasvillisuus näyttää niukalta ja puut vajaakasvuisilta. Hiekkaa näkyy siellä missä maaperä on paljastunut. Ja kun horisonttiin ilmestyy muutaman tunnin ajon jälkeen tuntureita, vaikutelma Lapista on täydellinen. Mutta nyt ollaan Porin leveyspiirillä. Pitkiä matkoja ilman taloja, sitten joku pikku kylä, ja taas monta kymmentä kilometriä pelkkää metsää. Täällä elämä vaikuttaa rauhalliselta ja yksinkertaiselta. Ajamme kaiken tämän läpi autolla heinäkuun iltana.





Njupeskär sijaitsee Fulufjälletin kansallispuistossa aivan Ruotsin ja Norjan rajalla. Olimme matkalla Norjaan, ja tämän nähtävyys sijaitsi noin puolessavälissä ajomatkaa. Pikku poikkeama reitiltä, ja muutaman tunnin patikointi putoukselle antoi mukavan tauon automatkalle. Kiersimme vain lyhyen merkityn polun putoukselle, mutta siihenkin kului reilu pari tuntia. Autoja oli parkkipaikalla tusinan verran, mutta emme nähneet kuin pari ihmistä. Retkeilijät olivat varmaan kauempana tunturilla.















 Valtava kohina ja sumu. Vaatteet ovat märät hetkessä. Kuin jättikokoinen suihku. Vesi on kaivertanut mahtavan kanjonin. Tallustimme hiekasta ja lankuista tehtyä polkua pitkin pienelle suolle. Seisoimme muutaman minuutin hiljaisuudessa paljoa puhumatta, katselimme hitaasti virtaavaa puroa. Kengät upposivat rahkasammaleeseen. Poimin käteeni varvun, pyörittelen sitä sormissani ja hieron käsiä vasten. Tuoksu tuo mieleen Pohjanmaan suot, joissa niin kovin monta vuotta olen kulkenut. Lähdemme kävelemään märkää polkua takaisin autolle päin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti