Pakkasen tuoksu metsässä. Ohitse liukuva Aurinko katoaa. Katsoin sammaleiden keskellä makaavia käpyjä ja sieniä, jotka loistivat vielä kirkkaina puolihämärässä metsässä. Kävelin puiden ympärillä, ja katsoin vielä kerran taivaanrantaan puiden välistä, kaikki mitä tämän hetken jälkeen toivoisin näkeväni ja kuulevani olivat ajatukseni. Toiveeni oli juuri sellainen. Se oli outo, mutta näiden metsän painokkaiden yksityiskohtien innoike. Metsässä oli varjoja ja värejä, ja päivän viimeiset äänet olivat kuunneltavissa. Kaikkien metsässä viettämieni hetkienkin jälkeen, siellä säilyy kokonainen alue salaperäisenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti