Syyskuussa tuli samoiltua jälleen kerran Kuusamon maisemissa. Ruskaa, jokia ja tähtitaivasta. Ilman suunnitteluja, ilman odotuksia, mieli teki vain nuotion ääreen ja astelemaan sammalmatoilla. Tällä kertaa tulikin lähinnä kuljeskeltua tutuissa paikoissa, joista polut johtivat sitten tuntemattomaan. Vain muutama maisema kameralle, monta kuvaa mielelle. Palatessa kotiin ymmärsin, että tällä reissulla ei ollutkaan tarkoitus täyttää muistikorttia, vaan löytää uusia polkuja elämässä.
Ruskainen ajankohta oli houkuttanut alueelle paljon matkailijoita/retkeilijöitä. Aika kova vilske kävi päiväretki paikoissa. Niiden ulkopuolella hiljeni, ja lopulta perimmäisissä kolkissa kulki vain yhdet askelet. Joen kohina, syksyn pimeys ja kylmä kamera olalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti