Ulkokausi auki Juonionlahdella. Puolet kallioista oli vielä märkiä, mutta silti kiivettävää löytyi. Kevyttä tunnustelua; nivelet irti ja nahka verillä. Tyyni kesäilta kietoi hiljaisuuden säveliin metsäisen rinteen yläpuolella kohoavat paljaat kalliot. On kadonnut näkyvistä huuruinen hengitys aamun tullen. Ilmassa leijaili vain hyönteiset ja laskevan auringon hitaasti levittäytyvät varjot. Elämän ihmeellinen todellisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti