Kolme kuvaa kuluneelta vuodelta aikajärjestyksessä.
1. Revontulia Kalix-joen yläpuolella Pohjois-Ruotsissa, Lappeasuando Jällivaara. Maaliskuun 23. päivä klo 02:50 yöllä otettu kuva lähellä E10-tietä Jällivaaran ja Kiirunan puolesta välistä.
Pakkasta oli parikymmentä astetta. Oltiin Kebnekaisen hiihtovaellusreissulta palaamassa kotia kohti. Upeita revontulia oli nähty paljon reissun aikana, mutta tämä kuvan näkymä vangitsi eniten. Ajettiin kaverin kanssa autolla kohti Jällivaaraa ja Suomea, ja koko yön aamuun asti taivaalla loimotti satumaisenkaunis vihreä väri. Pari kertaa pysähdyttiin kuvaamaan.
Viimeisen kerran kuvattiin Lappeasuandossa. Auto seis pysähdyspaikalle, ja Kalix-joelle kuvaamaan kameran kanssa. Kaveri jäi autoon väsymyksen ja kylmyyden uuvuttamana. Pyörin joella tunnin verran, Lunta oli paljon. Katse kohti koillista ja ensimmäinen näkymä, mitä näin joelle tieltä laskeutumisen jälkeen, oli juuri kuvan näkymä. Se oli vangitseva. Unenomainen, voimakas, surrealistinen maisema - tähdet loistivat äärimmäisinä pisteinä taivalla, pilvet sirottivat revontulet harsoiksi. Jotenkin niin uhmakasta yön synkässä pimeydessä, kuin mustan luolan suulta nähtynä. Valotusaika 15 sekuntia f8 aukolla, ISO 1600.
2. Ämmäkoski tulvii Varkauden keskustan tuntumassa, toukokuun 23. päivä.
Varkauden pohjoispuolen Saimaan vesistöissä oli koko kevään ja kesän vedenpinta eritäin korkealla, ja sitä säännöstellään Ämmänkosken juoksutuksilla Varkaudessa. Toukokuussa oli kaikki patoluukut auki, ja lisäksi vielä jopa Taipaleen-kanavan sulkuluukkuja pidettiin auki, jotta vedenpinta saatiin pidettyä hallinnassa. Ämmänkosken läpi virtasi parhaimmillaan noin 450 kuutiometriä vettä sekunnissa.
Kumisaappaat jalassa kahlasin kosken yhdessä sivu-uomassa, jossa normaalisti ei juuri vesi virtaa, mutta nyt vettä oli lähes metrin korkeudelta parhaimmillaan. Iltavuoro töissä ja sieltä suoraan koskelle. Jalustalta kuvattu kohti länttä. Aurinko oli laskemassa pehmeästi virran pinnalle. Kuva otettu klo 21:50. Vesi virtasi läpi metsän. Keskellä on kapea kivinen puronuoma, mutta nyt vettä virtasi kyseisessä paikassa kymmenkertainen määrä. Erikoinen tilanne ja maisema, ja vieläpä oman asuinympäristön sisältä. Oli sittenkin jotakin, josta ottaa kuva niin läheltä. Pitäisi aina keskittyä lähiympäristöön sen sijaan, että miettisi maapallon suuruutta, joka kaikkine maisemineen ja nähtävyyksineen on lähes kokonaan ymmärryksen ulottumattomissa. Valotusaika 3 sekuntia f22 aukolla, ISO 100.
3. Ristikallio, Oulangan kansallispuisto, 24. syyskuuta.
Kuva otettu klo 23.23 - 00.52. Se on monen kuvan yhdistelmä, jossa näkyy tähtienliike taivalla, maapallon pyörinnästä johtuen. Lammenpinnasta heijastuu taivas.
Syyskuun viimeisen viikon retki Oulangan kansallispuistoon. Hyvin hiljaista kaikkialla. Eipä juuri muita retkeilijöitä. Otin monia kuvia läpi yön Ristikallion alueelta, mutta tämä miellytti eniten. Laitoin kameran jalustalle ja ohjelmoin sen ottamaan kuvan 35 sekunnin välein. Kuvat olivat 30 sekunnin valotuksia f4-aukolla ISO 2500 herkkyydellä tähtitaivaasta. Arvioin puolentoista tunnin riittävän. Sadan metrin päässä kuvauspaikasta oli nuotiopaikka, jossa istuin tulilla kuvauksen ajan. Söin makkaraa, join Captain Morgania ja katselin ajatuksiini vaipuneena tähdenlentoja ja tähtiä, jotka lipuivat ohi aaveiden lailla. Musta lammenpinta oli täysin hiljaa, se salaperäinen hiljaisuus katseli minua. Kirkas taivas, suuri hiljaisuus ja syvää pimeyttä, joka täytti metsän. Silmät kiiluivat nuotion liekeissä kuin katinkulta.
Mahtavat kuvat olet parhaiksi valinnut. Tarinat kuvausreissuilta pisteenä iin päällä!
VastaaPoista