Pravčická brána - luonnonnähtävyys Tsekissä

 Yksi Euroopan hienoista luonnonnähtävyyksistä sijaitsee Pohjois-Tsekissa, aivan Saksan vastaisella rajalla, niin kutsutulla Elben hiekkakivivuoristossa. Pravcicka brana on

on luonnonmuodostoma kivikaari/silta. Yleisesti ottaen koko alue molemmin puolin rajaa Tsekin ja Saksan puolella on eritäin kuvauksellista seutua täynnä pylväsmäisiä kivitorneja ja jyrkkärinteisiä jokilaaksoja. Saksan puolella on Saksin kansallispuisto, ja tämä kivikaari sijaitsee Tsekin puolen Bohemian Switzerland kansallispuistossa  (Národní park České Švýcarsko), ja on muuten yksityisomistuksessa. Kansallispuiston parkkipaikkamaksu 5 euroa ja sisäänpääsymaksu näköalatasanteelle 3 euroa/aikuinen, 1 euroa/lapsi.

Reitti on pari-kolme(riippu mihin auton jättää) kilometriä pitkä ja pelkkää ylämäkeä.

 

Polku kulkee kallionkylkeä pitkin kiemurrellen ylöspäin. Ylöspäin noustessa kuusimetsä muuttuu todella kauniiksi pyökkisekametsäksi. Leveistä urista päätellen kohde on suosittu nähtävyys.

Ensimmäinen näkymä kaaresta. Kaaren viereen on vuonna 1881 rakennettu hotelli. Nykyään siinä toimii päiväkahvila ja pikku museo/galleria.

Tänne asti pääsee ilmaiseksi kävelemään. Mutta, jos haluaa päästä kaaren yläpuolelta näkemään maisemia, niin sitten pitää maksaa. Talvikaudella ylös pääsee vain viikonloppuisin.

Lippuluukku kahvilan takana.

Jyrkät portaat näköalatasanteelle.

Kuvasta näkee hyvin, kuinka eroosioherkkää hiekkakivikallio on.

 

Lähdimme heti aamulla tänne kävelemään. Parkkipaikka oli melko tyhjä vielä. Paluumatkalla vastaan tuli kouluryhmiä ja enemmän ihmisä. Näihin Keski-Euroopan suosittuihin nähtävyyspaikkohin kannattaa lähteä aina liikkeelle heti aamusta, jos haluaa vähän väljemmin kulkea. Olimme liikkeella kesäkuun alkuviikolla arkipäivänä, eli oli aika hiljainen ajankohta. Kaikesta maaston kuluneisuudesta päätellen kävijöitä täällä riittää.

Paljakan luonnonpuisto

Yksi hienoimmista eteläisen Suomen metsistä löytyy Puolangalta, Paljakan luonnonpuisto. Tämän etelämpää ei löydy näin isoa, yhtenäistä aarnialuetta. Pienempiä lämpäreitä löytyy kansallispuistoista, mutta täällä on ihan erämaan tunnelma. Täällä sijaitsee korkeiden vaarojen luona kirveenkoskematonta kuusikkoa, ja luonnonpuistoon pääsee ihan luvallisesti tutustumaan merkittyä polkua pitkin, joka kiertää kymmenisen kilometrin lenkin.

 

Saavuimme illan hämärtyessä luonnonpuiston reunalle, jossa sijaitsee Ilveskota. Yövyimme siellä kevyen vesisateen ropistessa kattohuopiin. Kodassa oli hyvät laverit nukkua ja puitakin oli runsaasti. Lähdimme aamulla kiertämään polkua luonnonpuiston alueella.

Alkumatkasta nousimme Holstinvaaran päälle. Ylämäkeä ja paljon kaatuneita puita. Matkanteko oli hidasta kierrellessä puita ja kiipeillessä niiden yli.

Metsä on todella upean näköinen, kun siellä makaa monessa kerroksessa kaatuneita ja maatuneita puita. Taianomainen tunnelma hiljaisten sammalten kuusikossa.

Metsän yksityiskohtia riitti valtavasti. Kääpiä oli runsaasti. Taula-, arina- ja kantokääpiä. Kulkeminen oli jatkuvaa pysähtelyä ja metsän ihailua. Näin kaunista kuusimetsää en ole aikaisemmin nähnyt.